Virranmutkaan oli sattumien kautta kulkeutunut jo useampi koira. - Tänne pitäisi perustaa koirakoti, Saara huokaili, mutta rakasti jo jokaista. Aivan kuin olisi ollut näin tarkoitettu, toisilleen ennestään tuntemattomat koirat sopeutuivat pian elämään yhdessä ja Saaran koulutustaidot tuottivat tulosta.

Posti toi paketin, jossa oli jos jonkinlaista lelua, ettei Mokka-bernhardilaisen tarvitsisi järsiä halkoja. Virranmutkaan oli muuttanut myös pitovaikeuksien vuoksi lapsiperheen pois antama labradorinnoutajanpentu Bianca, jonka Elli otti heti suojelukseensa, vaikkei se sen pentu ollutkaan ja dalmatialaisnarttu Moira, joka oli ollut liian energinen eläkkeellä olevalle omistajalleen.

Koiran solmuluut on nyöritelty neulontalangoista "munkkinyöri"-tekniikalla, noutokapulat veistetty puusta.

Vas: Bianca, Elli, Moira, Mokka ja Tykki -koirat. Saaralla on pöydällä sämpylän leivonta kesken.

Kartanon sivurakennukseen voisin tehdä kaupan, Saara mietti. Rakennusmiehet asensivat lattiaan kestävän, kiiltävän kaakelin ja pystyttivät kaupan hyllyt paikoilleen. Pöytä pitää maalata, Saara ajatteli ja kävi oitis toimeen. Siitä tulee myös valkoinen. Kaupasta ei tulisikaan mikä tahansa kauppa, Saara hykerteli liikeideaansa. Hän ei millään meinannut malttaa odottaa, että saisi avata pienen putiikkinsa. Tottakai töitä olisi vielä paljon: seinät pitäisi tapetoida, solmia sopimukset maahantuojien ja tavarantoimittajien kanssa ja paljon paljon muuta, mutta Saara oli kaupasta jo nyt innoissaan!