Saara oli asustanut Virranmutkassa hädin tuskin kuukauden, kun hänelle soitti hätääntynyt vanha rouva. - Joudun sairaalaan, ja rakkaat kanaseni hävitetään! vanhus vaikeroi puhelimessa. - Ne ovat vanhaa suomalaista maatiaiskantaa, kestäviä ja kivoja kavereita. En saata uskoa, että niille ei löydy ottajaa.

Saara ei voinut antaa mummon kanasten kadota. Hän soitti avuliaalle naapurilleen, ja seuraavana aamuna Virranmutkan pihassa seisoi uljas, tosin vielä hieman keskeneräinen kanakoppi, jossa kanat voisivat ainakin viettää tämän kesän. Talveksi kunnostettaisiin sitten pihassa olevaa vanhaa navettaa, jonne kanatkin saisivat oman soppensa.

Kanat muuttivat Virranmutkaan pahvilaatikossa, ja asettuivat oitis kuin kotiinsa, vaikka katosta puuttui vielä huopa, ja kanala oli maalaamatta. Neljä kaunista kanaa ja varsinainen aapiskukko! - Kuinkahan pian ne alkavat munimaan muuton jälkeen, Saara mietti ja maisteli jo mielessään kunnon maalaismunia.

Ruskea Klaara-kana katsoo, miksi munintapesässä ei ole kuivikkeita!

 

Koppi on tehty Schleichin pakkauslaatikosta ( jossa oli bordercollie ja agilityvälineitä ) laittamalla se nurinpäin. Päälle liimattu askartelutikkuja, "leveitä jäätelötikkuja" tai, niinkuin Ossi sanoi: "Niitä, joilla lääkäri käskee aaaaa"-tikkuja. Katto on pahvi taitettuna, tarkoitus on vielä käsitellä se jollain. Orret askartelukaupasta pyöreitä "tikkuja". Munintapesä pienestä pahvilaatikosta tehty, vesiastia PartyLiten tuikkivakuppi, ruokakuppi  jonkun lasipurkin metallikansi. Puru oikeaa purua, jonka seassa vähän turvetta. Hiekka koristehiekkaa. Ruoka savolaista talkkunaa, johon sekoitettu murukahvia :D - eli siis viljaa ja kananrehua ;)