Saara tiesi, ettei voinut enää pitkittää tytöille kertomista tai Virranmutkaan muuttamista, kun työmiehet saivat pikaisesti valmiiksi myös olohuoneen. Saara oli katsellut jo kalusteetkin valmiiksi, ja kun ne tuotiin paikan päälle suurella rekka-autolla sovitusti ja kannettiin työmiesten kanssa paikoilleen, Saara lähti hakemaan tyttöjään eskarista.

Kun Saara ei ajanutkaan kaupan kautta kotiin, vaan Virranmutkaan, tytöt villiintyivät. - Minne me mennään, äiti? he kysyivät tauotta, kunnes Saara kaartoi Virranmutkan pihaan. Kun Saara avasi oven, vastaan ryntäsi Elli ja aikaisemmin samana päivänä taloon toistaiseksi asumaan tullut greyhound, jolle ei eläinkodilla ollut löytynyt omistajaa eikä uutta kotia. Saara nimesi sen ensimmäisellä mieleen tulleella nimellä: Tykki, sillä koiran juoksuunpyrähdys oli kuin olisi tykin suusta lähtenyt.

Tytöt tervehtivät koiria iloisina. - Kenen luo me mennään? he kysyivät. Saara kertoi lapsille, miten oli löytänyt talon ja päättänyt, että he muuttaisivat maalle. Alkaisivat pitää eläimiä ja kenties eläinkauppaa, kotitarvekanoja ja possuja, lampaita ja vuohia ja ehkä hevosiakin. Tytöille ei tarvinnut enempää perustella, mutta Kaisu lisäsi: - Ehkä kani ja poni myös?

Saara myönteli: -Katsotaan, katsotaan. Mennään nyt ensin sisälle!

Pikaisen talon katsastuksen jälkeen innokkaat naiset Saara, Kaisu ja Liisi raahasivat patjat olohuoneeseen ja nukahtivat melkein kesken puheen suunnitellessaan uutta ihanaa elämää maalla.