Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille!
]]>Kyllä Saara jo ihan ilman uniakin tiesi, että hänellä oli kova hevoskuume. Kuitenkin tämänkaltainen uni yllätti hänet täysin!!!
( Oikeasti Ossi kävi leikkimässä Virranmutkassa eräällä tuunailullani... Huoh. )
]]>Saara ei voinut antaa mummon kanasten kadota. Hän soitti avuliaalle naapurilleen, ja seuraavana aamuna Virranmutkan pihassa seisoi uljas, tosin vielä hieman keskeneräinen kanakoppi, jossa kanat voisivat ainakin viettää tämän kesän. Talveksi kunnostettaisiin sitten pihassa olevaa vanhaa navettaa, jonne kanatkin saisivat oman soppensa.
Kanat muuttivat Virranmutkaan pahvilaatikossa, ja asettuivat oitis kuin kotiinsa, vaikka katosta puuttui vielä huopa, ja kanala oli maalaamatta. Neljä kaunista kanaa ja varsinainen aapiskukko! - Kuinkahan pian ne alkavat munimaan muuton jälkeen, Saara mietti ja maisteli jo mielessään kunnon maalaismunia.
Ruskea Klaara-kana katsoo, miksi munintapesässä ei ole kuivikkeita!
Koppi on tehty Schleichin pakkauslaatikosta ( jossa oli bordercollie ja agilityvälineitä ) laittamalla se nurinpäin. Päälle liimattu askartelutikkuja, "leveitä jäätelötikkuja" tai, niinkuin Ossi sanoi: "Niitä, joilla lääkäri käskee aaaaa"-tikkuja. Katto on pahvi taitettuna, tarkoitus on vielä käsitellä se jollain. Orret askartelukaupasta pyöreitä "tikkuja". Munintapesä pienestä pahvilaatikosta tehty, vesiastia PartyLiten tuikkivakuppi, ruokakuppi jonkun lasipurkin metallikansi. Puru oikeaa purua, jonka seassa vähän turvetta. Hiekka koristehiekkaa. Ruoka savolaista talkkunaa, johon sekoitettu murukahvia :D - eli siis viljaa ja kananrehua ;)
]]>Posti toi paketin, jossa oli jos jonkinlaista lelua, ettei Mokka-bernhardilaisen tarvitsisi järsiä halkoja. Virranmutkaan oli muuttanut myös pitovaikeuksien vuoksi lapsiperheen pois antama labradorinnoutajanpentu Bianca, jonka Elli otti heti suojelukseensa, vaikkei se sen pentu ollutkaan ja dalmatialaisnarttu Moira, joka oli ollut liian energinen eläkkeellä olevalle omistajalleen.
Koiran solmuluut on nyöritelty neulontalangoista "munkkinyöri"-tekniikalla, noutokapulat veistetty puusta.
Vas: Bianca, Elli, Moira, Mokka ja Tykki -koirat. Saaralla on pöydällä sämpylän leivonta kesken.
Kartanon sivurakennukseen voisin tehdä kaupan, Saara mietti. Rakennusmiehet asensivat lattiaan kestävän, kiiltävän kaakelin ja pystyttivät kaupan hyllyt paikoilleen. Pöytä pitää maalata, Saara ajatteli ja kävi oitis toimeen. Siitä tulee myös valkoinen. Kaupasta ei tulisikaan mikä tahansa kauppa, Saara hykerteli liikeideaansa. Hän ei millään meinannut malttaa odottaa, että saisi avata pienen putiikkinsa. Tottakai töitä olisi vielä paljon: seinät pitäisi tapetoida, solmia sopimukset maahantuojien ja tavarantoimittajien kanssa ja paljon paljon muuta, mutta Saara oli kaupasta jo nyt innoissaan!
]]>
Tapetit valittiin retromallistosta. - Ne voi sitten vaihtaa, kuittasi Saara ihmettelyt kyllästymisestä vahvakuvioisiin tapetteihin. Lattiaan tuli tumman pähkinän sävyinen muovimatto, tärkeintä oli saada äkkiä valmista.
Huonekalut ostettu valmiina. Matot leikattu kuviollisesta kankaasta. Pönttöuuni itsetehty, puunkantokori nukkekoti Väinölän ohjeella.
Sana kiiri Saaran ja tyttöjen muutosta Virranmutkaan. Yksi jos toinenkin kyläläinen kävi toivottamassa asukkaat tervetulleiksi. Naapurin sälekaihdinyrittäjä kävi asentamassa olohuoneeseen uudet sälekaihtimet ja lähistöllä asuva kissanystävä nikkaroi Saaran kissoille oman kiipeilypuun.
Kissan kiipeilypuu 2mm vaneria päällystetty kankaalla, tolpat askartelutolppia päällystetty narulla,
sulat agaporniksilta tippuneita höyheniä, kori Merin punoma, paperilangasta.
Myös kaltoinkohdeltu bernhardilainen, Mokka muutti Virranmutkaan. Tapakasvatus oli jäänyt tekemättä, mutta Saara uskoi kilttiin hömelöön jättiin ja päätti antaa sille uuden elämän.
Pyyhenaulakko syntyi jäätelötikun palasta ja parista naulasta.
]]>
Pönttöuuni tehty pahvihylsystä ( leveämpi kuin vessapaperi ), "reunukset" paperilankaa ja alin paksuin reunus, samoin ylin paksu reunus hiuslenkki liimattuna paikalleen, maalattu valkoiseksi, maalattu luukkujen reunat, luukut tuikkumetallista, "tuli" kimalleliimaa, tuhkaluukku tuikkivan sydänlankateline :)
Halkokorilla on kätevä tuoda puita yläkertaankin :)
]]>Kun Saara ei ajanutkaan kaupan kautta kotiin, vaan Virranmutkaan, tytöt villiintyivät. - Minne me mennään, äiti? he kysyivät tauotta, kunnes Saara kaartoi Virranmutkan pihaan. Kun Saara avasi oven, vastaan ryntäsi Elli ja aikaisemmin samana päivänä taloon toistaiseksi asumaan tullut greyhound, jolle ei eläinkodilla ollut löytynyt omistajaa eikä uutta kotia. Saara nimesi sen ensimmäisellä mieleen tulleella nimellä: Tykki, sillä koiran juoksuunpyrähdys oli kuin olisi tykin suusta lähtenyt.
Tytöt tervehtivät koiria iloisina. - Kenen luo me mennään? he kysyivät. Saara kertoi lapsille, miten oli löytänyt talon ja päättänyt, että he muuttaisivat maalle. Alkaisivat pitää eläimiä ja kenties eläinkauppaa, kotitarvekanoja ja possuja, lampaita ja vuohia ja ehkä hevosiakin. Tytöille ei tarvinnut enempää perustella, mutta Kaisu lisäsi: - Ehkä kani ja poni myös?
Saara myönteli: -Katsotaan, katsotaan. Mennään nyt ensin sisälle!
Pikaisen talon katsastuksen jälkeen innokkaat naiset Saara, Kaisu ja Liisi raahasivat patjat olohuoneeseen ja nukahtivat melkein kesken puheen suunnitellessaan uutta ihanaa elämää maalla.
]]>-Kyllä tämä aina rivitalon ahtaan vessan ja suihkukopin voittaa, Saara tuumaili, vaikka toive omasta saunasta tuntuikin vielä ajatuksina takaraivossa.
"Kaakelilattia" kiiltävää skräppäyspaperia, kalusteet ostettu valmiina, kissanhiekkalaatikko erään kalusteen neliskulmainen lavuaari, kissanhiekka merisuolaa suolamyllyn läpi laskettuna ( =kristallihiekkaa ), matot leikattu pöytätabletista.
]]>
Halot tehty puutarhasaksilla koivunoksista. Kirves tikusta ja terä tuikkivan sydänlankatelineestä - on muutes oikeastikin terävä, sain haavan sormeeni ;) Halko"teline" on tuollainen valmis keittiöntaso ( siinä oli keskellä myös allas, poistin sen ) nurinpäin.
Saara oli maininnut siitä kiinteistövälittäjälle, ja tämä oli sanonut, ettei asiassa ollut mitään ongelmaa. Tuo pukuherra tuskin puuta oli käynyt kaatamassa, mutta kuka sitten? Selitys löytyi ulko-ovelta, kun Saara löysi ovenrakoon sujautetun, pahville kirjoitetun viestin: "Kaadoin koivun, ettei siitä ole ehempää harmia. Tarvitsette kuitenkin polttopuita ensi talveksi, mutta en ehtinyt pilkkoa kaikkia. Tulen huomenna uudestaan. t. Armas."
Ahaa, ihme naapuri. Noin auttavainen?! Mitähän tuo Armas tekee työkseen, kun joutaa naapurin puita kaatelemaan ja pilkkomaan. Ei kaupungissa tuollaiseen oltu totuttu, ei Saarakaan edes tuntenut kaikkia samassa rivitalossa asuvia, niitä muutamia "tuttuja" hädintuskin tervehdittiin roskapussia viedessä tai postia hakiessa. Täällä tytöt ja hän viihtyisivät varmasti!
Elli touhotti Saaran luo häntä huiskaen, ja Saara muisti eläinten ruuat ja tarvikkeet. Saara ei tiennyt, mitä merkkiä Elli on tottunut syömään, niin hän osti eläinkaupan suosittelemaa merkkiä, jonka hän muisti nuoruudestaan. -Siirrän sinut kuitenkin varmaan barffille, Saara jutteli Ellille, kunhan olen hankkinut riittävästi tietoa siitä.
Koiranruokapussi tulostettu netistä tavalliselle paperille ja teipattu kokoon. Koirannappuloina ( lähinnä siis painona ) pussissa raakoja luomuohrasuurimoita :p
Kissoillakin oli jo nälkä - onneksi Saara tajusi myös laittaa niille hiekkalaatikon!!
]]>Tällaista mahdollisuutta Saara oli odottanut koko ikänsä. Sedältä saadun perinnön turvin hän voisi kuin voisikin tehdä kartanosta tarjouksen, ja rahaa jäisi vielä remonttiinkin. Työtä Saara ei taatusti pelännyt. Virranniskantietä pitkin kulkisi monen työmatka, ja ehkä kaupasta saisi myös joskus ihan oikean työpaikan? Soitanpa sinne heti, Saara mietti, ja ryntäsi pukeutumaan.
Pian Saara saikin sähköpostiinsa kuvia talosta. Talo oli vaaleankeltainen, suurensuuri - apua, saisin rivitaloasuntomme kalusteilla täytetyksi ehkä yhden huoneen, Saara mietti - ja välittäjän sanoin hyvin alkeellisessa kunnossa. Kaikki pitäisi tehdä uudestaan. Saara ei kuitenkaan pelästynyt, sillä hän oli tunneihminen ja rakastui jo talon kuviin!
Nähtyään talon henkilökohtaisesti, kuljettuaan pitkän tovin yksinäisyyttä huokuvissa, tyhjissä pölyisissä huoneissa Saara päätti tehdä tarjouksen, ja kun viikko oli kulunut, hän sai kuulla, että hänen tarjouksensa oli hyväksytty!!
Saara tahtoi päästä pian asumaan omaan rauhaan, ihanaan Virranmutkan Pikkukartanoon, joten hän tilasi paikalle kokonaisen remonttiryhmän. Koska perinnön turvin hänen ei tarvinnut kitsastella rahasta, ensimmäinen huone valmistui pikapuoliin asuttavaksi. Vielä olisi edessä kaikesta kertominen tytöille, 6-vuotiaille kaksosille Kaisulle ja Liisille.
Saara päätti lykätä kertomista siihen saakka, kunnes pikkukartanossa olisi edes yksi esiteltävä huone. Ehkä tytöt ottaisivat muuton hauskana seikkailuna. Pikaisella aikataululla Saara sisusti keittiön, tuttu muurari muurasi uunin, ja Saaran unelma sai vahvistusta: kodista tulisi unelmien täyttymys!!
Samaan aikaan Saara sai kuulla lähiseudun eläinkodissa kotia etsivistä koirasta ja kolmesta kissasta. Tupakeittiössä oli jo riittävästi lämpöä, jotta Elli-niminen labradorinnoutajanarttu sekä kissat Luru, Mökö ja Miisa saattoivat muuttaa Virranmutkaan. Naapurin poikamiesisäntä Armas kävi täyttämässä halkokorit, jotta Saara saisi lämmitettyä talon ensimmäistä remontoitua huonetta helposti.
]]>